Eldankajärven jää
On taaksejäänyttä elämää,
On siellä nyt Fossit ja Sassit ja puomit ja passit, juu.
Korsuissa kamina,
Siellä pelataan nakkia, raminaa,
On meillä Fritzit ja Maxit ja Petropamaxit, juu.
On täällä tallattu ja maata vallattu,
On täällä koukittu ja täitä noukittu.
On sota tuimaa, ei Juno päätä huimaa,
Pum-pum-pum, patterit paukkuu ja korohorot haukkuu, juu.

Läskiä, lotinaa
Ja peuranpa pyllyä ihanaa
On römpässä käristetty, kiristetty, vattahan varistettu, juu.
Ei hevosilla heiniä,
Vaan syövät ne tallista seiniä,
On toisilla suolissa santaa, eikä tule lantaa, juu.
On täällä napsittu, on täällä tapsittu,
Laukaistu miinoja ja annosviinoja.
On eukkoa ikävä,
Kun se syö sitä vitamiinipilleriä,
Mutta se kotiloma tyssää, kun roiskitaan ryssää, juu.

Kis-Kis kukkulat,
On siellä ne Munat sekä Makkarat,
Mutta se Muna kun se meni,
Niin se Makkara jäi vaan, juu.
Rönössä on Tiitun tie,
Se kurasena, murasena Uhtualle vie,
On täällä Bieloje-, Tschirni- ja Tschornoje-ozerot, juu.
Varjossa honkien on lottakanttiini,
Sumppia keittävi siell' lotta Lunkreeni.
Voi pojat - saamari -
Nyt tuokaa naamarini,
On tänne riukuja prykätty, on liukuja lykätty, juu.