Aurinko laskee metsän taa,
hiljainen tuuli meitä koskettaa.
Rantakalliolla me kahdestaan
ihailemme tätä luomakuntaa.

Kauniiksi luotiin kaikki aikanaan,
kun suuri taiteilija maalasi taivaan.
Sateenkaaren asetti korkeuksiin,
taivaanrannankin Hän sävytti.

Refrain:
Suuri on Luojamme, Hän, joka kaiken loi.
Suuri on Luojamme, suurin Hän on.
Mahtava taiteilija, kun kaiken lahjoitti.
Valtavan rakkautensa osoitti.

Jumala loi kaikki eläimet;
järven kalat, kesän hyttyset.
Hän oli ensimmäinen kemisti,
puutarhuri ja taidemaalari.

Jumala teki kaiken niin kauniiksi,
omaksi ilokseen kun pallomme taiteili.
Suurta mielikuvitustaan Hän käytti,
maan tomusta kun kaiken kerran muovasi.

Kas kummaa, Luojamme ei tyytynyt siihen.
Taideteos ei ollut täydellinen.
Mikä unohtui - no nimmari!
Luojamme käsialaa tietenkin.

Nuoren miehen komean Hän maalasi
omaksi kuvakseen - no mitenkäs muuten?
Ja jotta taideteos täyttyisi,
loi tälle kauniin tytön ystäväksi.

Refrain

Kerran taas, kun taiteilija katsoi tauluaan,
hämmästellen kummasteli miehen lehtihousuja.
Punainen omppu kätkettynä taskussaan.
Mutta Luojahan kielsi, ettei saisi ottaa!

Kilpaileva taiteilija tahrasi kaiken,
syntiin kun peitti värit rakkauden.
Paratiisin ovi sulkeutui takanamme
ja muistoksi jäi vain taivas sininen.

Mutta Luojamme oli niin hellämielinen,
että päätti antaa meille vielä mahdollisuuden.
Avasi portit paratiisin taivaaseen
kuollen itse meidän puolestamme.

Epäiletkö sinä Jumalaa?
Vai onko sun maailmasi illuusion luomaa?
Vai uskotko sä siihen tarinaan,
että sä olit kerran alkulimaa?

Hei, sinä apinamies, laskeudu puusta!
Onko henkivakuutus kunnossa?
Ja kun oksas kerran sitten katkeaa,
niin nähdäänhän me apinat taivaassa.

Refrain (2x)

Aurinko nousee metsän takaa.
Rantakalliolla me vielä kahdestaan
ihailemme tätä aamua uutta ja
Luojan pilvetöntä taivasta.